Menemättä pidemmälle, julkaisimme eilen postituksen hyperaktiivisten lasten tanssin hyödystä.
Mutta myös muina aikoina olemme puhuneet siitä, kuinka vaikeaa on diagnosoida näitä lapsia, koska joskus oireet sekoitetaan kapinaan tai yksinkertaiseen keskittymättömyyteen.
Nykyään on toinen hyvä uutinen uudesta tekniikasta, jolla diagnosoitaisiin yliaktiivisuus.
Yhdessä tutkimuksessa havaittiin, että hyperaktiivisilla pojilla on yleensä hieman pienemmät aivot kuin muut lapset, noin 3%. Mitä se tarkoittaa?
On todistusaineistoa siitä, että lääkärit sanovat "osoittavan, että huomiovaje ja yliherkkyys eivät ole ikääntyneitä ja että ne menevät ajan myötä, kuten monet vanhemmat uskovat", selittää tutkimuksesta vastaava psykiatri Juan Antonio Hormaetxea. Nykyään monimutkaiset neurokuvaustekniikat, kuten magneettikuvaus ja tomografia, antaisivat mahdollisuuden varmistaa, kärsivätkö lapset huomio- ja yliaktiivisuushäiriöistä, ja varmistaa potilaiden kokemat parannukset hoidossa.
Vaikka monet uskovat, että hyperaktiivisuus on vain käyttäytymishäiriö, se ei ole niin yksinkertainen. Se on poikien kuin tyttöjen tyypillisempi neurologinen komplikaatio, joka alkaa kolmesta tai neljestä vuodesta ja pahenee kouluikäisessä.
Asiantuntijoiden mukaan monimutkaiset synnytykset, kohdunsisäiset infektiot ja vammat, jotka tapahtuivat ensimmäisinä elämänvuosina, vaikuttavat myös myöhempään hyperaktiivisuuden puhkeamiseen.
Meillä voi olla edessään läheinen mahdollisuus todistaa tieteellisellä tavalla, kärsivätkö lapset yliherkkyysoireyhtymästä ja huomiovajeesta.
