Oletko säilyttänyt lapsesi napanuoran kantasolut? Miksi? Viikon kysymys

Kuten tiedät, joka viikko pyydämme sinulta kysymyksen joten vastaat siihen vastauksia -osiossa ja äänestät muiden käyttäjien vastauksista.

Kysymme tällä viikolla kysymyksen, joka on hyödyllinen niille, jotka harkitsevat mahdollisuutta säilyttää kantasolut napanuorasta lapsesi syntyessä. Kerro meille, jos olet tehnyt sen tai aiot tehdä sen ja mikä on motivoinut päätöstäsi, joko itsessään vai ei. Vastaa napsauttamalla seuraavaa kysymystä:

Oletko säilyttänyt lapsesi napanuoran kantasolut? Miksi?

Viime viikon kysymys

Viime keskiviikkona kysyimme sinulta, tunkeutuuko ihmisiä kasvoihisi äitinä / isänä, mikä on melko yleistä ja mikä yleensä häiritsee vanhempiamme. Eniten äänestetty vastaus oli nimf032001, joka kertoi meille:

On selvää, että kyllä. Kysymys kuuluu: olemmeko koskaan sekaisin toisen henkilön isän / äidin edessä?

Ja se on, että kasvattamisen kanssa on vaikea olla hiljaa, koska on tunne, että jos tuo pieni ihminen on hiljaa, hänelle tehdään vahinkoa, isoäiti, joka todella uskoo, että hänen pojanpoikansa pitäisi itkeä keuhkojensa vuoksi, tuntuu ahdistuneelta nähdäkseen kuinka et anna hänen itkeä, ja sellainen äiti kuin me, joka ajattelee, että lapsen itkeminen on julmaa, kärsimme, kun näemme äidin antavan hänen itkeä ja purra kielensä on monimutkaista niin, että yleensä jotain, enemmän tai vähemmän epäsuorasti, putoamme.

Toisaalta, kun annat mielipiteesi vanhemmuudesta automaattisesti ne, jotka eivät tee sitä, kun sinusta tuntuu loukkaantuneena, koska tulkitsevat, että sanot heille, että he tekevät sen huonosti, selvästikin, jos ajattelin, että paras on mitä he tekevät, he tekisivät heistä, mutta tämä tapahtuu päinvastoin, toisin sanoen he ajattelevat, että se, mitä teen, ei ole paras, koska huono asia tässä asiassa on, kun et tee sitä mitä uskot parhaiten lapsillesi. Jotkut sydämen alaosassa tietävät, että he eivät tee parhaansa ja tuntevat olevansa syyllisiä, ja syyttävät sitä muihin. En tunne syyllisyyttäni ottaessani poikani syliin, koska tiedän tekevän parhaani, syyllisyys on tunne siitä, että oikeassa mitassaan (kuten pelko, hermot jne.) On hyötyä, koska se varoittaa meitä siitä, että otamme, että se ei välttämättä ole oikea (tai ainakaan se ei vakuuta meitä ollenkaan), joten syyttääksesi sinun on kuunneltava sitä edes vähän.

Joten on melkein väistämätöntä osallistua edes epäsuorasti muiden kasvattamiseen. Sinulla on oltava turvallisuus siinä, mitä teet, jos todella luulet tekeväsi parhaasi, sinun ei pitäisi tuntea syyllisyyttä ja kommentit eivät saisi vaikuttaa meihin enemmän kuin "punnitse itseäsi".

Nyt uusi viikon kysymys on nyt saatavana. Muista, että sinulla on viikko vastaamiseen siihen. Ole hyvä ja tee niin "Vastaukset" -osiossa etkä vastaa tähän kohtaan. Tiedämme, että toistamme itsemme, mutta jos vastaat tähän, emme voi ottaa niitä huomioon ensi viikolla.